Pienen mielipiteen suuri hinta

Kuten on tiedossa, on aivan liian helppo katsoa maailmaa vain yhdestä näkökulmasta. Onneksi näin ei ole pakko tehdä, vaan on aivan luvallista olla katsomatta televisiota, lukematta Helsingin Sanomia tai, niin, missä se raja menee? Onko Suomen Kuvalehti jo vaihtoehtolehti, jos ja kun sen päätoimittaja on koherentisti eri mieltä kuin niin sanottu valtaksitys. Ei, ei tämä ajatus toimi, ei ole valtkäsitystä, on vain ihmisiä, jotka kuvittelevat, että sellaiseen voi vedota, että sellaiseen voi tukeutua tai pystyttää omat niin sanotut mielipiteensä. Kuten keskustan kansanedustajia. Mutta jokainen lehti on tärkeä, sillä joskus iso kertoo pienestä sellaista, mitä kukaan ei vielä tiennyt.

Näin tapahtui tänä iltana. Luimme Hesarista, emme tosin ensimmäistä kertaa, miten hallituksen budjettiesitykseen merkitty 15 prosentin leikkaus OPM:n maksamaan kulttuurilehtitukeen olisi todellinen kuolinisku lukuisille pienille, lähes talkoovoimin tuotetuille lehdille - juuri niille, jotka edustavat sitä toista näkökulmaa, sitä, jota ei kaikesta huolimatta läheskään aina aamun lehdestä löydä.

Sitten tässä illalla Helsingin Sanomat kertoi uutisen, joka tosin oli ollut helppo saada aikaan - toimittajan oli vain tarvinnut jälleen kerran vierailla Erkki Tuomiojan blogissa. Siellä ulkoministeri vetosi järjen käyttöön, pakenematta sinänsä vastuuta hallituksen yksimielisestä päätöksestä. Näin siis tietoa oli tuotettu ja välitetty. Tuli lähestulkoon yhteiskunnallinen olo.

Vielä ehtii käydä kirjoittamassa nimensä yhteispohjoismaiseen vetoomukseen pienlehtien puolesta. Tee niin.