Hautajaiset

On kovin hämmentävää, että huomenna on isoäitini hautajaiset. Hän kuoli isovanhemmistani ensimmäisenä, ja nyt huomaa kysyvänsä itseltään, alkaako se tästä, muuttuuko elämä nyt, menevätkö isovanhemmat pois, poistuuko yksi sukupolvi. Olenko tullut aikuiseksi? Onko nyt minun vuoroni alkaa huolehtia omista vanhemmistani? Ei, eivät he sitä vielä tarvitse, he ovat vielä nuoria, paljon nuorempia kuin omat vanhempansa samassa iässä. Ja sitten on se harha, että kun isovanhemmat ovat jo aina olleet vanhuksia - heitä ei ole tuntenut kuin vanhoina ihmisinä - ei kykene kuvittelemaan omia vanhempiaan siihen rooliin. Vaikka he ovatkin nyt sen ikäisiä kuin isovanhemmat silloin, kun heihin tutustui, tai kun muistaa tutustuneensa. Tai eihän perheenjäseniin tutustu, heihin kasvaa, tottuu, heidät omaksuu. Ja sitten kun he menevät pois, eivät he katoa kuitenkaan.

Huomenna on isoäitini hautajaiset. Miten hyvästellään se, joka on aina ollut?