Panostamisesta
"Kaikki mitä teet on tehty, kaikki mitä näät on nähty, kaikki mihin kosketat, on monin käsin kosketeltu, muttei sinun käsilläsi, muttei sinun silmilläsi, muttei sinun sisälläsi, ennen kuin on itse tehnyt"
Niin on, että menet minne vaan, on siellä jo käyty. Saat minkä vain idean, on se jo saatu, käytetty, hyödynnetty ja rahastettu. Joku on tehnyt jo kaiken. Tai sitten on niin, että millään, mitä on tehty, ei ole väliä, jos tekijä itse ei katso tekemisensä merkitsevän merkittävyyttä, rajaavan erinomaisuutta, korostavan etevyyttä ja lahjakkuutta. On paljon tekijöitä, jotka eivät osaa tai halua nähdä tekemisensä määrää eivätkä laatua, vaan kokevat kaiken sen saman välinpitämättömyysprisman tai merkityksettömyysmentaliteetin lävitse. Omaa panostusta ei mielletä omaksi panostukseksi. Onko silloin mitään väliä sillä, että joku tekee sen kaiken paremmin, että joku rakentaa paremman koneen, kirjoittaa paremman tekstin, piirtää kauniimman kuvan siitä samasta aiheesta, samasta ongelmasta tai samasta tarinasta. Ei tarinaa kukaan omista. Onko väliä sillä, että joku kirjoittaa kirjojakin vain kuin jotain tehdäkseen, vailla ihmisen pakahduttavaa tarvetta luoda se kirja, rääpiä se kirja kasaan, työntää se kirja sisuksistaan. Eikä taiteilijamyyttiä silti pidä mystifioida yhtään enempää.
Onko väliä millään, jos kaikki, mitä tekee, on kuin ajan tappamista, maailman typistämistä typerryttävään tuhahdukseen. Vaikka eihän aikaa voi tappaa, ei maailmaa kutistaa, sillä maailmassa on kaikki, jokainen kirjoittamaton kirja.
En aio tehdä näin, en suostua "vain" tekemään. Saatan keksiä kaikki jo keksityt ideat uudestaan, saatan kertoa kaikki jo kerrotut tarinat kaikille uudestaan, mutta jos he eivät kuunnelleet ensimmäiselläkään kerralla, mitä sen on väliä. Minun ideani, minun panostukseni, minun henkilökohtainen tekemiseni pakko. Tehdä kaikki paremmin on tehdä kaikki oikeasti, väärän ja turhan paiskomisen sijaan. Olla välinpitämätön sen suhteen, mitä tekee ja miksi, on kuin jäisi makaamaan kuoleman risteykseen kuollutta teeskennellen.
Niin on, että menet minne vaan, on siellä jo käyty. Saat minkä vain idean, on se jo saatu, käytetty, hyödynnetty ja rahastettu. Joku on tehnyt jo kaiken. Tai sitten on niin, että millään, mitä on tehty, ei ole väliä, jos tekijä itse ei katso tekemisensä merkitsevän merkittävyyttä, rajaavan erinomaisuutta, korostavan etevyyttä ja lahjakkuutta. On paljon tekijöitä, jotka eivät osaa tai halua nähdä tekemisensä määrää eivätkä laatua, vaan kokevat kaiken sen saman välinpitämättömyysprisman tai merkityksettömyysmentaliteetin lävitse. Omaa panostusta ei mielletä omaksi panostukseksi. Onko silloin mitään väliä sillä, että joku tekee sen kaiken paremmin, että joku rakentaa paremman koneen, kirjoittaa paremman tekstin, piirtää kauniimman kuvan siitä samasta aiheesta, samasta ongelmasta tai samasta tarinasta. Ei tarinaa kukaan omista. Onko väliä sillä, että joku kirjoittaa kirjojakin vain kuin jotain tehdäkseen, vailla ihmisen pakahduttavaa tarvetta luoda se kirja, rääpiä se kirja kasaan, työntää se kirja sisuksistaan. Eikä taiteilijamyyttiä silti pidä mystifioida yhtään enempää.
Onko väliä millään, jos kaikki, mitä tekee, on kuin ajan tappamista, maailman typistämistä typerryttävään tuhahdukseen. Vaikka eihän aikaa voi tappaa, ei maailmaa kutistaa, sillä maailmassa on kaikki, jokainen kirjoittamaton kirja.
En aio tehdä näin, en suostua "vain" tekemään. Saatan keksiä kaikki jo keksityt ideat uudestaan, saatan kertoa kaikki jo kerrotut tarinat kaikille uudestaan, mutta jos he eivät kuunnelleet ensimmäiselläkään kerralla, mitä sen on väliä. Minun ideani, minun panostukseni, minun henkilökohtainen tekemiseni pakko. Tehdä kaikki paremmin on tehdä kaikki oikeasti, väärän ja turhan paiskomisen sijaan. Olla välinpitämätön sen suhteen, mitä tekee ja miksi, on kuin jäisi makaamaan kuoleman risteykseen kuollutta teeskennellen.
posted by Jussi Förbom at 21:44
1 Comments:
Miksi tässä maailmassa kaiken pitäisi olla jotenkin alkuperäistä? Missä helvetissä on asioiden alkuperä? Oireellisesti, ehkä, tämän ajan yhteiskunnassa juuri helvetissä. Olen miettinyt liian usein sitä, miksi ihminen ei voi olla tyytyväinen siihen, mitä sillä on. Lopettakaamme turhan paiskominen. Tosin, kuka määrittää sen, mikä kulloinkin on turhaa?
Lähetä kommentti
<< Home