Huomaan

Vastaisinko muutamaan sähköpostiin. Kun joku tulee huoneeseen sisään, vaihdan salamannopeasti sivua, jotta säästyisin häpeältä - noita asioita ei sovi tehdä työaikana. Nyt, juuri nyt, on työaika. Toivon, ettei esimieheni lue tätä, enhän ole kertonut hänelle kaikkea muutakaan itsestäni ja elämäni sisällöstä. Minä en kuulu tähän, työpanokseni kenties, mutta minä en. Siksi onkin salaisuus, että kaikki saattaa pian muuttua.

Yrityksestä soitetaan, ja olen hetken aikaa asiallinen ja vakuuttava, jopa siinä määrin, että uskon itsekin yrityksen antaman tarjouksen olevan kiinnostava ja relevantti. Onneksi tunne menee nopeasti ohi.

Luen sivupersoonaa. Tämä ihminen osaa kirjoittaa, minä osaan lukea, ja on loppujen lopuksi sama, kumpaa kumpikin tekee, kunhan toista. Huomaan, että tämä johtaa siihen, että alan jäljitellä häntä, siis omasta mielestäni, ja tämä seikka nolostuttaa minua, mutta en mahda mitään. Lukeminen ja kirjoittaminen ovat siinä mielessä yhtä, että toinen on jatkuvasti tulemassa toiseksi, eikä rajaa voi vetää, vaan päinvastoin, on aina aloitettava alusta, eikä se tarkoita, että siirtyisi taaksepäiin, vallankaan ajassa, vaan eteenpäin, sillä vanha ajatus ei koskaan lakkaa esiintymästä uudessa muodossa.

Jos nyt lakkaisin tämän ja alkaisin tehdä töitä, mitä se konkreettisesti tarkoittaisi? Soittaisinko tälle eräälle ihmiselle ja keskustelisin tästä eräästä asiasta? Vaiko sille toiselle ja siitä toisesta? Vai kirjoittaisinko muistion, sen voisin kylläkin tehdä. Saattaisin todellakin tehdä sen.

Tarkastelen muistion aihiota, muistiinpanoja, tyhjiä sanoja. Kärsimättömyys (lue: pitkäjännitteettömyys) hajottaa ne merkityksettömäksi rähmäksi verkonsilmään.

Löydän kokouksen osallistujanimilistan aivan heti, häkellyn tästä ja alkaa tuntua, että voisin sittenkin tehdä tämän. Olisiko se sitten tehty?

Kopipeistaan. Muokkaan. Stilisoin. All this time, the river flows, endlessly to the sea.

Kaikki muut ovat poistuneet. Voin avata radion. Virtuaalieetteristä soi Radio Helsinki ja minä alan kaivata ulos, auringon huomaan. Teen vielä muutaman asian ja menen sitten tästä pois.